Viikonloppu viihteen merkeissä

Blogin alkajaisiksi haluamme kertoa tarinan melko tyypillisestä viikonlopusta. Molemmat teemme arkisin kovasti töitä, joten viikonlopun haluamme pyhittää rentoutumiselle, harrastuksillemme ja tietysti toisillemme. On toki viikonloppuja, jotka täyttyvät muunlaisista menoista, mutta jos itse saisimme päättää, niin suurin osa viikonlopuista olisi ohjelmaltaan saman kaltainen, kuin tämä jokin aikaa sitten vietetty viikonloppu. Itse viikko oli ollut kiireinen, molemmat olivat olleet töissä joka päivä, eikä yhteistä aikaa ollut riittänyt kuin muutamana iltana yhteisen tv-sarjan katsomisen merkeissä. Viikonlopulle olikin kovat odotukset, koska lauantaina oli tarkoitus mennä teatteriin pitkästä aikaa. Teatterireissut kun ilman muuta ovat niitä elämän kohokohtia.

Joskus kutsumme myös ystäviämme viikonloppuisin kylään, mutta tämän viikonlopun omistimme toisillemme, joskin teatterissa tapaamamme ystävät toki toivat siihen tarvittavaa lisäväriä ja varmistivat viikonlopun onnistumisen.

Viikonlopun ohjelma:

• Perjantai: Hyvää ruokaa ja hyvä elokuva
• Lauantai: Ulkoilua, kotitöitä musiikin parissa, konsolipelaamista ja kruununa teatterireissu
• Sunnuntai: Rentoutumista elokuvamaratonin parissa

Perjantai

Perjantaina Mikko lähti töihin jo heti seitsemän jälkeen, Maijulla oli aamupäivä vapaata, joten hän ehti rauhassa ulkoiluttamaan koirat ja hiukan rentoutumaan musiikin parissa ennen kuin lähti toimistolle. Mikolla oli töissä menossa kiireinen projekti, jonka vuoksi päivä oli fyysisestikin erittäin rasittava, vaikka työ itsessään ei fyysistä ole. Vihdoin illalla klo 17 oli työaika ohitse ja aika siirtyä viikonlopun viettoon, johon molemmat olivat ladanneet kovat odotukset.

Töiden jälkeen piti tietenkin ruokkia ja ulkoiluttaa koirat, sekä syödä myös itse. Tällä kertaa olimme jo etukäteen päättäneet, että Maiju hakee noutoruokaa tullessa ja hän olikin tuonut mukanaan aivan erinomaisen setin kiinalaista ruokaa. Hyvin syötyämme aloimme pohtimaan illan kruunua, eli elokuvaa. Pitkän harkinnan jälkeen valitsimme Leonardo Di Caprion tähdittämän Inception-elokuvan. Olimme toki elokuvan aikanaan molemmat nähneet jo elokuvateatterissa, mutta muuten emme olleet aikoihin katselleet sitä.

Inception-elokuvan mysteerit ja unimaailma tempasivat meidät molemmat mukaansa ja lopussa teki mieli melkein aplodit antaa erinomaiselle tarinalle ja tietenkin Di Caprion, Joseph Gordon-Levittin, Marion Cotillardin ja muiden näyttelijöiden mainioille suorituksille. Elokuvan jälkeen keskustelimme vielä 1-2 tuntia toistemme kanssa elokuvan avainhetkistä ja sen herättämistä tunteista.

Onnistuneen elokuvaillan jälkeen edessä oli vielä koirien ulkoilutus, jonka teimme yhdessä, jotta molemmat saisimme sopivan happihyppelyn, kevyt iltapala ja nukkumaanmenoa. Me molemmat pidämme klassisesta musiikista, joten laitoimme musiikin hiljaisella äänellä tuudittamaan meidät uneen ja valmistautumaan viikonlopun odotetuimpaan päivään, eli lauantaihin.

Lauantai

Lauantai on meidän perheessä tavallisesti siivouspäivä ja niin on tälläkin kertaa. Kiireettömään aamuun kuuluu tietenkin aamulenkki koirien kanssa ja sen jälkeen raikas ja ravitseva aamupala. Sen jälkeen on kotitöiden aika, joihin olennaisena osana kuuluu tietenkin musiikki. Mikko valitsee tällä kertaa imurointinsa yhteyteen hieman raskaampaa musiikkia, kun taas pöytiä pyyhkimään suuntaava Maiju kuuntelee itse räätälöimäänsä Suomi-iskelmälistaa, parin tunnin siivoamisen jälkeen on talo tip top -kunnossa ja päivä on vasta puolessa.

Tämän jälkeen on maittavan lounaan aika ja sitten on aika syventyä konsolipelien pariin. Sekä Mikon, että Maijun ikisuosikkeihin kuuluu Zelda-sarja ja iltapäivä meneekin rattoisasti pelatessa Nintendo Switchin peliä The Legend of Zelda: Breath of the Wild. Vuoroja vaihdellaan ja nauru hersyy, vaikka peli on jo moneen otteeseen pelattu läpi. Tähän peliin ei kyllästy, mutta molemmat odottavat vesi kielellä näillä näkymin toukokuussa julkaistavaa jatko-osaa The Legend of Zelda: Tears of the Kingdomia.

Hyrulen maisemissa voisi seikkailla vaikka 12 tuntia, mutta viikonlopun kohokohta odottaa, eli teatterireissu. Siihen valmistautumiseen menee oma aikansa, joten n. klo 14.30 on pelikonsoli haikein mielin suljettava. Kello 18 alkaa Tampereen Teatterissa Elena Ferranten legendaariseen Hylkäämisen päivät -kirjaan perustuva Liisa Mustosen ohjaama näytelmä. Pääosassa näytelmässä on Mari Turunen, jota voi hyvällä syyllä kutsua suomalaisen teatterimaailman tähtinimiin kuuluvaksi.

Teatteriesitys päättyy noin kello 20.30 ja molemmat ovat suorastaan sanattomia tämän mestariteoksen nähtyään. Meidän rutiineihimme kuuluu teatteriesityksen jälkeen illallinen ja suuntaammekin ravintolaan syömään herkulliset ateriat. Aterioita odotellessa on puhekykykin jo palannut siinä määrin, että näytöksestä pystyy puhumaan ja puimaan sitä. Me molemmat olemme erittäin vaikuttuneita näytöksestä ja tyytyväisiä siitä, että odotuksiimme vastattiin täysimittaisesti. Pitkän aterian jälkeen olemme valmiita kotimatkaan taksilla ja yöpuulle.

Sunnuntai

Sunnuntai-aamu alkaa tutuilla rutiineilla, eli koirien ulkoiluttamisella ja terveellisellä aamupalalla. Tavallisesti näemme sunnuntaisin myös ystäviämme, mutta tänä viikonloppuna olemme tietoisesti halunneet olla vain kahdestaan. Sunnuntaille on ajateltu tv-sarjan katsomista naposteltavien ja dippien kanssa, mutta yhteisellä päätöksellä valitsemme mielummin klassikkoelokuvien katsomisen. Paluu Tulevaisuuteen oli aikansa merkkitapaus ja vaikka me molemmat olemme nähneet kyseiset leffat monta kertaa, ovat ne valintana aina varma. Aloitamme leffamaratonin jo kello 14, joten ehdimme katsoa kaikki kolme elokuvaa, vaikka toisen jälkeen pidämmekin taukoa kokkaillen ja syöden.

Ennen elokuvailtaa käymme kuitenkin kävelyllä ja hiukan haukkaamassa lounasta, törmäämme siellä tuttuihin, joille kuvailemme tarkasti edellisen päivän teatterielämystä. Onneksi Hylkäämisen Päivät -näytöksiä vielä on jäljellä, sillä tuttavapariskuntamme innostui asiasta niin, että haluavat myös ehdottomasti nähdä sen.