Saw-elokuva oli melkoisen julma. Sen tunnelmasta vastasi, paitsi visuaalisuus kaikessa karuudessaan, myös loistava äänityö ja musiikki. Leffan nähtyäni päähän jäi jyskyttämään tuo selkärankaa riipinyt elektroninen metallisoundi, joka toi metallin maun suuhuni tepastellessani katua pitkin. Musiikin leffaan on säveltänyt ex-Nine inch nails-mies Charlie Clouser, ja melko vakuuttavalta metalliselta kalkatukselta tuo musiikki elokuvassa kuulostikin. Siispä tepastelkaamme synkkä virne ylähuulessa levyä kuuntelemaan...
Levy koostuu ns. score-kappaleista, eli varsinaisesta elokuvaa varten sävelletystä musiikista, ja elokuvassa käytetyistä valmiista kappaleista. Tosin "Front Line Assemblyn" kappaletta, joka jossain vaiheessa elokuvaa soi, ei tältä levyltä löydy. Chimairan "Eyes of a criminal" avaalevyn. Biisi on tehokasta modernia metallimättöä, ja tavallaan se sopii aloitusraidaksi, mutta toisaalta soundtrackin voisi mielestäni aloittaa score-raidalla. Tämä nyt on vähän makuasia. Fear Factoryn "Bite the hand that bleeds" on kuin levyn balladiraita, kaunis mutta väkevä. Enemyn "Action" kuullostaa melkoisen tyypilliseltä jenkkicollegemetallilta, mutta soi kuitenkin tanakasti, ja keventää levyn muuten melko raskasta tunnelmaa. Pitbull Daycaren "You make feel so dead" latistaa levyn kokonaisuutta, koska bändissä ei ole laulajaa, vaan joku imbesilli räkii mikkiin. Psycho Pompsin "Wonderful World" kuulostaa elektroniselta mätöltä, joka sortuu sample-sopaksi, joskaan tämä seikka ei tukahduta levyä, vaan vain jatkaa sen painostavaa ilmapiiriä. Calibanin "The beloved and the hatred" puuduttaa korvia, koska sen tasapainoton kontrastienluonti hajoaa lopulta omaan nokkeluuteensa. Illdisposedin "Dark":in vahvasti death-vaikutteinen metalli on kuitenkin summaava elementti kaaokseen, jonka jälkeen levyllä on vielä 2 score-kappaletta tuudittamassa meidät takaisin tähän maailmaan.
Itse elokuvamusiikki on melkoisen makoisaa kuunneltavaa. Se alkaa kuin pimeässä tunnelissa, johon valo hieman kajastaa, mutta jossa on vain kolkkoa melankoliaa seurana. Sen kirskuva metallinen monotonia on niin häiritsevän puhdasta, että voi miltei aistia mielentilansa muuttumisen eri asteet. Erilaiset elementit vaihtelevat jopa kauniinoloisista sulosoinnuista kirskuvaan mättöön, ja kaikessa voi aistia vahvasti ahdistuksen. Voisi jopa sanoa, että kokonaisuutena tämä on elokuvalleen erittäinkin sopiva soundtrack, ja minuun tämä tehosi.
Jari Järvi for smackthejack
Photo's copyright by Artists Adiiction Records, 2004 |