 Popstars on jo ajatuksena niin sydänlihaa pieksevä, että tavallinen muusikko tahtoo huutaa ääneen tuskaansa. Kyseessähän on massatuotannon huipentuma, kun isolla tv-produktiolla luodaan väkisin tyhjästä tuote, joka on jo valmiiksi markkinoitu.Tällainen jos yleistyy, niin katoaa hyvän ja innovatiivisen musiikin tuottaminen maailmasta. Piratismi ei ole tällaiseen verrattuna edes pienen pieni uhka. Kun Popstars2-ohjelma tulvi kuvaruutujen välityksellä verkkokalvoillemme ja tv-vastaanottimien äänentoisto työnsi tärykalvoillemme pateettista roskaa, katsoin parhaaksi karistaa mielestäni koko ohjelman. Moni ei näin toiminut, vaan meitä kiusaamaan on musiikkibisneksen saatana lähettänyt, ei yhtä "kimmeliä", vaan tällä kertaa 2 tyhjänpäiväistä häväistystä. Pojista koottu Indx taisi jo flopata, kun marketit myyvät muutaman kuukauden ikäistä levyä vajaalla 7 eurolla. Nyt cd-aihioille on prässätty äänillä luotu kokemus, jota kutsutaan musiikiksi, ja joka tottelee nimeä Perhonen. "Bändi" on Jane. "Kokemus" on rasittava.
Janen "Perhonen" on taas yksi todiste siitä, että vaikka osaisi käyttää instrumenttia, tässä tapauksessa ääntä, ei se riitä hyvän musiikin luomiseen. Levyltä puuttuu kokonaan sielu ja se kuulostaa niin totaalisen päälleliimatulta protools-sutulta, että puistattaa. Mutta jotta saataisiin ihan kokonaisvaltainen käsitys levyn kokonaisuudesta, se on purettava osiin. Kappale kappaleelta.
"Valvon" on perinteinen hittipotentiaalia huokuva biisi, jossa kertosäe on väkisin väännetty päähän soimaan jäävä klisemelodia. Se on kökösti toteutettu, selvästikään miksaajalla ei ole ollut homma hanskassa. "Perhonen" on paras esimerkki päälleliimatusta laulusta, ja kappaleessa on vielä järjettömän irrallinen bridgekin. Myös sanoitukset ovat käsittämätöntä tuubaa. "Entinen" on tylsä ja ontuva kappale, joka unohtuu jo ennen alkamistaan. "Pitikö tunnustaa" rallattelee järjettömyyden rajamailla sovituksensa kanssa ollen samalla musiikillisen anemiuden huipentuma. "Tää ei oo mua" on niin naurettavan ylisokeroitu lässytysballadi, että on jo pakko kysyä: miksi? "Ei tänään" omaa sellaiset soundit, että on ihan pakko ihmetellä, kuka puurokorva tämän biisin on oikein tuottanut. "Syyllinen" on taas sellainen pakollinen reggae-henkinen viisu, jonka soundipolitiikka on aivan käsittämättömän hirveää lantaa; se konenakutus sattuu päähän! Tuskaa lisäämään on vielä luotu kammottavat sanoitukset. "Mä tiesin" on vain tylsä ja yllätyksetön. "Kaikki tai ei mitään" on tässä vaiheessa levyä ihan sopiva kappale, koska sen kertosäe summaa kaikki aiemmat biisit. Biisin puolinotkea lussukomppi viimeistään vetää jalat alta, jos ei aikaisemmin ole alkanut heikottaa. "Mun huoneeseen" on tiivis plagiaatiopaketti, jossa saadaan mukavasti yhdistettyä 90-lukua milleniumin jälkeiseen musiikkiin. Ja toki se on soundeiltaan hirveän kuuloinen. Viimeinen biisi, "Lähtijä", onkin sitten hieno lopetus tälle levylle. Kertosäkeen sovitus on noloa kuunneltavaa, ja muutoinkin tätä kliseepakettia voi kuvailla vain sen omilla sanoilla : "pudotaan sadasta nollaan". Tosin taitaa mennä nollan alapuolelle.
Kuka on vastuussa tästä? Janen "Perhonen" on aivan käsittämättömän huonosti tuotettu levy. Sen soundit ja niiden tasapaino kusevat lähes läpi koko levyn, eikä sen sovituksia ole vissiin kukaan edes viitsinyt ajatella. Kyllähän sen on pakko kuitenkin myydä, kun sitä on televisiossa niin paljon mainostettu. Tämä on kyllä kuluttajan aliarvioimista parhaimmillaan. Levyllä ei muuten ole mitään omaa, vaan kaikki on siististi napattu jostakin edellisvuosien hiteistä, joten jos jollekin taholle näistä värssyistä on jotain maksettu, niin pyytäkääpä rahat takaisin. Summatakseni tätä koko Popstars-härdelliä lainaan kutoskappaleen "ei tänään" hienoa lyriikkaa : "Ei tää toimi nytkään".
Jari Järvi for smackthejack
Photo's copyright by Oy EMI Finland Ab, 2005
|
