Kokoelmaa kuunneltuani en enää ihmettele, miksi olen Faff-Beyn hyllystäni poistanut. Eikä tämän kokoelman nimi voisi kovinkaan paljon osuvampi enää olla. Ehkä olisi syytä ollut poikien vain pysyä koomassa ja antaa ajan kullata muistot. Nimittäin musiikillisesti Faff-Beyllä ei ole juuri mitään annettavaa. On se toki ollut joskus 90-luvun alussa melkoisen merkittävää ja kovin erikoista mättöä, mutta ei missään nimessä hyvää. ”S/M party” ja ”The slaymaker” lähinnä naurattavat ja nolostuttavat. Vaikka bändillä tuntuu olleen melkoisesti asennetta ja soittokin luistaa hyvin, ei silti mitään kovin kummoista olla saatu aikaiseksi.

Eniten ehkä kuitenkin tässä kaikessa ärsyttää nuo joskus teininä niin kovin hauskoilta tuntuneet biisien nimet, jotka on hauskasti väännelty jostakin: ”Southern uncomfort”, ”Sgt.Pepper’s lonely hearts club band the second” ja ”Bloody Mary &The tooth fairy”. Ei todellakaan huvita enää! Ja kun levyllä on koverina sellainen klassikko, kuin ”Ace of spades”, ainoa oikea toimenpide on lopettaa levyn kuunteleminen. Ainakin minulle Motörhead on nimittäin sen verran pyhä asia, ette siihen ei soisi koskettavan. Ja mikäli kuitenkin näin pakko tehdä on, voisi sen tehdä edes tyylikkäästi…

Onko Faff-Beyn ”Should have stayed in the grave” sitten huono levy? No ei oikeastaan. Ei se kovin hyväkään ole, sillä musiikki sekä äänenlaadullisesti että muuten vain laadullisesti on jäänyt ajan jalkoihin. Mutta jokin viehätys tässä kaikessa sähellyksessä kuitenkin on. Pienellä varauksella suosittelen hc-punkin tai hevin kuuntelijoille, sillä itsekään en oikein enää tähän pysty. Mutta omituisena kulttuuritekona tämä julkaisu on vailla vertaa.

Jari Järvi for smackthejack

Photo’s copyright by Poko Records Oy, 2005