 Lana Del Rayn albumi Born to Die on kaunis ja hieman tasapaksu kokonaisuus. Hänellä on kaunis ja matalan soiva ääni. Harmi vain että biisit voisivat olla kunnianhimoisempiakin sekä
voimakkaampia. Liian paljon mennään ainakin omaan makuuni kultaisella keskitiellä. Intohimoja
ei syty oikein puoleen eikä toiseen. Biisien virta on tasaisen paksua. Voi voi. Ja kun ollaan näin miellyttävän äänen sointivärin äärellä niin se on sääli.
Hieno fiilistely-biisi Video Gameskin levyltä löytyy joka nosti Lana Del Rayn julkisuuteen. Tämä on hänen toinen levynsä ja esikoislevy Lizzy Grant jäi vähemmälle huomionarvolle. Milloin Dollar Man kutsuu seksikkään vonkuvasti mukaan leikkiin. Kieltämättä edesmennyt Amy Winehouse tulee mieleen
tämän biisin yhteydessä. Nimikkobiisi Born to Die:ssa Del Rayn ääni soi muhkean matalasti. Puolittain hiphop-mainen Off to the Races on ihan kiva mutta löysä veto. Blue Jeans on vahvatunnelmainen kuin amerikkalaiseen elokuvaan sukeltanut tuoki-kuvaus. Esimerkiksi Sofia Coppolan Virgin Suicides tulee äkkiseltään mieleen levyn uneliaasta tunnelmasta sekä artistin stailauksesta.
Lana Del Reyn täyspitkä albumi saa ainakin pitämään hänen äänestään yhä enemmän ja
saa haluaamaan kuullä tästä naisesta tulevaisuudessa lisää. Toivottavasti hän voisi panostaa
reippaasti persoonallisempiin vetoihin musiikin saralla. Mutta kyllä häntä mielellään kuuntelee koska ääni ei ainakaan kylmäksi jätä.
Sari Rivinen for smackthejack.net
Photo´s copyrights by Universal Music, 2012.
|
