 Kotimainen Deathbound on astetta jyrkempää mättöä takova orkesteri, jonka levytykset ovat ainakin allekirjoittaneelle kolahtaneet melkoisen makoisasti. Kun bändin neljäs albumi ”Non Compos Mentis” putosi postiluukusta, tuntui olo varsin juhlavalta. Deathboundin meininki ei ole juuri keventynyt, mutta soundi on kyllä muuttunut. ”Non Compos Mentis” ei ole kevyt lätty, eikä se todellakaan aukene heti ensikuuntelulla.
Levyn avaava ”I hate them still” on yltäkylläinen veto. Se lähtee käyntiin hitaasti ja raskaasti, mutta alkaa pian jyrätä ja näyttääkin nopeasti, mistä päästä kana kusee. Eikä teho tästä ota laantuakseen, sillä levy mäiskii menemään ihan antaumuksella. Kolmas raita ”Free shackles for everyone” tuo kunnon raa'an runttauksen niin lähelle, että sen voi jo melkein napata hyppysiinsä. Sama vaihteleva paahto jatkuu sitten biisistä toiseen, muttei kuitenkaan puuduta mieltä, vaan enemmänkin kutsuu nauttimaan lisää ja odottamaan, mitä seuraavaksi on tarjolla. Ja tämä fiilis pitää suhteellisen hyvin alusta loppuun saakka; ainoastaan kolmastoista raita ”The world is but a memory” hieman jämähtää tylsyyteen.
Ensimmäisellä kuuntelukerralla levyn puolivälissä tuli suhteellisen ahdistunut olo, koska musiikki ei anna juuri armoa. Mutta usean tahkoamisen jälkeen levy on avautunut ja nyt sen kuuntelu tuntuu hyvinkin miellyttävältä. Ehkä nautinnollisin ja mieleenpainuvin on raita numero seitsemän, eli ”Hell could be the cure”: tässä biisissä taitaa olla kaikki tarpeellinen, tyylikäs kertosäe, eikä mitään liikaa. Myös lopetusraita ”A need to survive” jää soimaan päähän, mutta tämä johtunee suurelta osin myös sen positiosta levyllä.
Levy kuulostaa suhteellisen raa'alta ja brutaalilta. Soundeiltaan se on todella kireä ja kuivakka, ja tämä aluksi hyppääkin silmille jyrkästi. Totuttelun jälkeen kuitenkin voimaisa mättäminen kietoo mukavasti pauloihinsa, ja hetken sulattelun jälkeen Deathboundin musisointi alkaa jälleen kuulostaa siltä, mihin mieli joskus tottunut on. ”Non Compos Mentis” on tajunnan räjäyttävä metallilätty, jollaisia nykyisin tulee eteen liian harvoin. Grindcoren kauneus ei pitkään aikaan ole ollut näin koskettavan jylhää ja samalla ahdistavan läheistä. Mieletön kokonaisuus!
Jari Järvi for smackthejack.net
Photo's copyright by Dynamic Arts Records, 2010 |
