 Kohta puolivuosisataa täyttävän Princen ura on ollut todellakin yhtä vuoristorataa. Välillä ollaan kavuttu korkealla ja sitten taas tultu pää edellä kohti tanteretta, käyty vähän maan allakin, sitten taas syöksytty sutena korkeuksiin, josta taas on tultu kierteellä takaisin alaspäin. Reilusti yli pariinkymmenen julkaistun albumin joukkoon mahtuu niin törkeitä floppeja, kuin miljoonamyyntiin yltäneitä popin merkkiteoksiakin.
Tuoreen Planet Earth -levyn tyylikäs hologrammikansi säväyttää, saaden ainakin meikäläisen toivomaan vähintäänkin yhtä hyvää lättyä, kuin Prinssin pari viimeisintä julkaisua, jotka ovatkin olleet miehen parasta materiaalia ainakin kymmeneen vuoteen. Vaan poissa on se funk, jonka Prince löysi juuri toissalevyllään uudelleen, ja johon minäkin ihastuin.
Planet Earthin voisi halutessaan arvostella yhdellä lauseella: kyseessä on yksinkertaisesti todella tylsä ja mitäänsanomaton levy, jonka julkaisulle on vaikea keksiä syitä. Pari ihan kohtuullista, mutta nopeasti unohtuvaa raitaa eivät vielä sitä pelasta. Mukana on nimittäin todella paljon kuraa, kuten esimerkiksi "The One U Wanna C", joka jäi mieleen ihan vain siksi, että se alitti riman niin alhaalta. "Somewhere here on earth" on sentään ihan oikeastikin hyvä slovari, joten täysin suohon ei tätäkään julkaisua voi syöstä.
Prince tuntuu olevan henkilö, jolta tarvittaessa kyllä löytyy tyylitajua pienen kylän verran, mutta sille päälle sattuessaan mies myös tuntuu julkaisevan aivan mitä sattuu. Kunpa joku saisi taottua artistin päähän, että ei se levyjen määrä ole niinkään tärkeätä, vaan se paljon puhuttu laatu.
Jarkko Rotstén for smackthejack.net
Photo's copyright by NPG Records, 2007 |
