 Vuonna 1963 syntynyt Tori Amos saa tuskin herra Bushilta kutsua linnanjuhliin, sen verran rajuin sanankääntein tämä suosittu amerikkalaislaulaja päämiestä moittii heti ensimmäisessä kappaleessa uudella "American doll posse" -albumillaan. Pitkän uransa aikana Tori ei ole pahemmin miettinyt, onko sopivaa tuoda mielipiteitään julki. Hän ei myöskään ole koskaan pelännyt sotkea yhteen eri tyylisuuntia. Monille tanssimusiikin ystävillehän Tori Amos on tuttu Armand van Heldenin huippusuosioon nousseesta remixistä Professional Widow -kappaleesta. Tällä albumilla ei sentään aivan yhtä suoraa tanssibiittiä kuulla. Noin muuten tyylisuuntia sekoitellaan varsin sujuvasti. Mukana on niin Amosille ominaista piano ja nainen-tyyppistä tyylikästä tunnelmointia, unohtamatta kuitenkaan astetta popimpiakin biisejä ja ennen kaikkea aiempaa rockimpiakin vääntöjä.
"American doll posse" on hieman sillisalaattimainen kokonaisuus, eikä asiaa lainkaan auta levyn niin sanottu teema. Albumin ideana on, että biisit esittää Torin viisi alter egoa: Santa, Clyde, Isabel, Tori sekä Pip, jotka muodostavat siis tämän "possen". Idea on toki ihan kiva, mutta pointti ei oikein kanna perille asti. Kokonaisuus on hieman sekava ja levy on makuuni ehdottomasti liian pitkä, siitä ei pääse mihinkään. Mielestäni 45 minuuttia on albumille sellainen mitta, jonka jaksaa vielä kuunnella muitta mutkitta. 79 minuuttia on taas sellainen mitta, että se vaatii levyn materiaalilta suorastaan ihmeitä pitääkseen kuuntelijan hypnoosissa koko sen ajan. Vaikka Torin nukkeporukka ihan miellyttävää jälkeä onkin, se tuskin nousee automaattisesti klassikoiden sarjaan. Amosin tuotannossa se on jonkinlainen valopilkku, mutta ei siltkäkään osin edusta parhaimmistoa.
Jarkko Rotstén for smackthejack.net
Photo's copyright by Sony BMG Music Entertainment, 2007
|
