 Saanko esitellä teille levyn, josta on vaikea sanoa oikein yhtään mitään. Levyä ei voi missään nimessä haukkua huonoksi, mutta toisaalta sitä ei voi myöskään ylistää uskomattoman hienoksi teokseksikaan. Levy ei aukene ensimmäisellä kuuntelulla, ja siitä on varsin vaikea saada kiinni vielä toisellakaan. Levyltä on helppo havaita vaikutteita Dire Straitsilta, J Karjalaiselta, Tuomari Nurmiolta, Remulta ja lukemattomilta muilta artisteilta.
Jussi Sydänmäki on aikaisemmin vaikuttanut solistina takavuosien Hearthill -yhtyeessä ja Janne Louhivuori on toiminut kitaristina peräti legendaarisen Hurriganesin riveissä. Joten vaikka poikien nimet eivät ehkä heti kelloja soittaisikaan, ovat he kuitenkin varsin pitkän linjan muusikoita kumpainenkin. Eri asia sitten on, onko Suomen kokoisen maan musiikkimarkkinoilla tilaa vielä yhdelle kohtuullisen perustavaa laatua olevalle rock-kokoonpanolle, jolla ei sitten kuitenkaan loppujen lopuksi ole mitään kovin maata järisyttävää annettavaa.
Levyn biisit eivät juurikaan jää päähän soimaan, vaikka levyn sinkkulohkaisu 'Pahan oma' onkin valittu muutaman radiokanavamme soittolistoille. Jussi ja Janne ovat kierrelleet kuppiloita duona ja levyn matskunkin voisi kuvitella sopivan huomattavasti paremmin savuiseen kuppilaan kuin oman olohuoneensa cd-soittimeen. Sydänmäen sanoitukset ovat ihan kohtuullisen toimivaa tavaraa, ja hyville sanoittajille onkin aina kysyntää tässä maassa. Kaiken kaikkiaan tekisi mieli antaa tälle levylle arvosanan tilalle kysymysmerkki; jotenkin tämä vain veti arvostelijan varsin sanattomaksi. Liekö se sitten hyvä juttu vai huono.
Jarkko Rotstén for smackthejack
Photo's copyright by Bonnier Amigo Music Finland Ab, 2005 |
