 Bee Gees on yksi kaikkien aikojen tunnistettavimmista yhtyeistä. Leijonanosa ihmisistä tosin tunnistaa vain bändin diskobiisit, vaikka ennen Saturday Night Feveriäkin ilmestyi paljon hienoja biisejä. Tuo John Travoltan tähdittämä, kaikkien tuntema diskoleffa kuitenkin singautti Bee Geesin pojat vuosikausiksi korkealle tähtitaivaalle. Ensimmäisen levyn ensimmäiset 16 biisiä onkin 60-luvulle ominaisia, erittäin vahvoja popbiisejä. Kovin legendaarisiksi nämä kappaleet eivät lopulta nousseet, mutta tuon ajan populaarimusiikin ystäville ne ovat varmasti mannaa. 70-luvun puolessa välissä disko nosti vahvasti päätään, ja Bee Geesin oli aika kiristää housujaan tiukemmalle ja korottaa äänialaansa oktaavilla tai parilla. Ja loppu onkin sitten pop-historiaa.
Äänenmuutos ei ollut kaikkien mieleen, ja omasta puolestani täytyy todeta, että vaikka Bee Geesillä on paljon hyvin toimivia biisejä, ei niitä kauhean montaa jaksa peräkkäin kuunnella. Vahva nasaali alkaa särähtämään korvaan jo muutaman biisin jälkeen. Äkkiseltään sitä voisi kuvitella, että tällä yhtyeellä ei olisi rahkeita yli neljänkymmenen biisin kokoelmaan, mutta kummasti sitä maallikkokin tunnistaa kappaleista suurimman osan. Ja ne tuntemattomammatkin raidat ovat kuitenkin ihan toimivaa tavaraa.
Kokoelman biisien järjestys on paikoitellen hieman erikoinen. Kesken kaiken Saturday Night Feverin hittibiisien kuullaankin yht'äkkiä 2001-vuoden kappale Emotion. Vaikka kappaleessa sinänsä ei suurta vikaa olekaan, on soundimaailman muutos kuitenkin melkoinen. 2000-luvulta loikataan jälleen muutama vuosikymmen takaisinpäin 70-luvulle. Muutaman biisin jälkeen hypätäänkin taas uusiin maisemiin josta jälleen paluu menneisyyteen. Itse en oikein kovin järkevää syytä moiselle asettelulle keksinyt, kun kokkari kuitenkin noin pääasiassa pyrkii jonkinasteiseen kronologiseen järjestykseen.
Bee Gees – Their Greatest Hits The Record on sinänsä hyvin aikansa näköinen kokoelma. 60-luvulla heidän materiaalinsa oli erittäin 60-lukumaista, 70-luvun diskomatsku oli 100% 70-luvun diskoa, 80-luvun tavara kuulostaa oppikirjaesimerkiltä 80-luvun popista ja niin edelleen. Vielä 2000-luvullakin bändi onnistui kuulostamaan tuoreelta, mutta silti Bee Geesiltä. Kokoelmaa voi siis suositella laadukkaan pop-musiikin ystäville varauksetta. Rauha Maurice Gibbin muistolle.
Jarkko Rotstén for smackthejack.net
Photo's copyright by Barry Gibb, Robin Gibb & The Estate of Maurice Gibb, 2006 |
