 Teräsbetonin railakas debyyttialbumi Metallitotuus (2005) oli jo idealtaan niin käsittämätön, että on sitä kieltämättä tullut kuunneltua kerran jos toisenkin. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään suuri fanitus, vaan lähinnä korniuden ja naiiviuden kokeminen. Bändi piti pintansa medioissa ja vannoi olevansa ihan tosissaan. Siksipä nyt kädessäni makaa huvittavasti nimetty kakkosalbumi ”Vaadimme metallia”. En ole edelleenkään aivan varma, miten tähän pitäisi suhtautua...
Aloitusraita ”Vaadimme metallia” on suhteellisen hyväntuulinen ja ilomielinen tilitys, jonka sanoituspuoli tuo mieleen rap-musiikin egon nostatuksen. Biisi kuulostaa paljolti siltä, ettei tässä nyt ihan tosissaan olla, ja hyvä niin. ”Viimeinen tuoppi” pyrkii olemaan ehkä vakavamielisempi, mutta kun sanoituksia jää kuuntelemaan, ei suupieliä pysty pitämään normiasennossa. Aivan uusiin Manowar-sfääreihin lähdetään ”Kuninkaat”-kappaleen balladimaisella sotatilityksellä. ”Paha silmä” riffittelee kunnolla tuplabasarien kera ja kuulostaa melko mielekkäältä, mutta tämän jälkeen levyn toistavuus puuduttaa lopullisesti.
Jos Teräsbetonia ei tarvitse ottaa vakavasti, niin ”Vaadimme metallia” on ihan hauska ja railakas levytys. Jos taas bändiä on tarkoitus oikeasti pitää vakavamielisenä orkesterina, ei siihen pysty, ellei ole miespuolinen ja vielä alle 15 vuotias. Kyllä tämän levyn merkeissä toki herkistyy naureskelemaan ja fiilistelemään.
Jari Järvi for smackthejack.net
Photo’s copyright by Warner Music Finland Oy, 2006
|
