 Naispuolista rokkia on Suomessa soiteltu yllättävän kauan. Yksi tunnetuimmista tämän lajin edustajista on eittämättä Ilona. 80-luvun puolivälissä taipaleensa aloittanut bändi raivasi tilaa tämän päivän tiktakeille ja indikoille, joten lienee ihan hyvä katsastaa bändin tuotantoa uudelleen. Tämän mahdollistaa Poko Records, joka julkaisee Ilonan kokoelmalevyn Periodi 1986-1990. Ensivaikutelma ei tosin lupaa hyvää, sillä musiikki ei mitään kovin kummoista ole.
Ilona on perusrokkia. Nykymittapuulla sitä voisi pitää jonkinlaisena fiftarirokin jälki-ilmentymänä, koska tuo musiikkityyli kuuluu biiseissä melko selkeästi. Varsinkin klassikkobiisit ”Se kävi muhun käsiks” ja ”Leo” ovat niin suoraa rämpytysrokkia, ettei helpommaksi juuri voisi muuttua. Soundeiltaan nämä biisit ovat yllättävän kuuntelukelpoisia edelleen. Legendaarinen ”Kesäpano” tuntuu hieman nihkeältä, joskin sen kuunteleminen edelleen huvittaa. Sen sijaan ”Opettaja ja lapset kaupungissa” on sen sortin noloutta, että kappaletta ei ihan oikeasti voi edes kuunnella loppuun. Levyn loppupään biisit tuntuvat jotenkin hieman ontoilta, joskin ”Tuhma poika” soi yllättävän kivasti. Soundit vain ovat sitä kaameinta 80-lukua...
Eipä Ilona nyt oikein saa kauheasti edes nostalgiapisteitä. Kyllä aika jälleen on onnistunut kultaamaan muistot, sillä vanhojen ”hittien” kohtaaminen tuntuu lähinnä rasittavalta. ”Periodi 1986-1990” toimii varmaankin joillekin suomirokin diggarille maittavana palana naisrokin historiaa, mutta itse en siitä enää oikein mitään saanut irti. Hauska kuriositeetti, joskin ilmankin voisi elää, jotta ne kauniit muistot pysyisivät kauniina.
Jari Järvi for smackthejack.net
Photo’s copyright by Poko Records Oy, 2006
|
