 Ruotsalainen Jay-Jay Johanson pompsahti suuren yleisön tietouteen pari vuotta
sitten melankolisella "On the radio" -diskohitillään. Kyseinen biisi upposi
allekirjoittaneeseenkin, joskin artistin levy jäikin aikoinaan hankkimatta.
Jay-Jay ei kuitenkaan ole halunnut jäädä yhden hitin ihmeeksi, ja uusi albumi
sisältääkin runsaasti hittiyritelmiä. Harmi vain, että parinkaan
kuuntelukerran jälkeen Rush-albumilta oikein tahdo löytyä ainakaan omalla
hienostuneella hittikorvallani potentiaalisia ehdokkaita seuraavaksi
listajyräksi. Tokihan Johansonilta sävellystaitoa piisaa vähintään kolmen
kasaribändin verran, mutta hittiresepti on nyt pahemman kerran hukassa. Suurin
osa levyn biiseistä on vieläpä niin samasta puusta veistettyjä, että levyn
puolessa välissä käsi alkaa jo hakeutua kelausnappulalle. Sanoituspuoli ei ole Jay-Jayn vahvinta alaa koskaan ollutkaan, eikä Rush-albumin biisit tee poikkeusta. Jokseenkin jokaisessa biisissä on niin juustoista lyriikkaa, että välillä on pakko sulkea aivo pois päältä, ettei sokerihumala pääsisi iskemään.
Tuotannollisesti levystä tulee paikoitellen mieleen pari vuotta sitten
jonkinlaisessa nosteessa ollut Jori "PMMP:n tuottaja" Sjöroosin Fu-Tourist -projekti, joka
valitettavasti hautautui yhtä nopeasti kuin oli syntynytkin. Fu-Tourist
onnistui aikoinaan kuulostamaan kaikkine kasarivaikutteineen freesiltä ja
uudelta. Jay-Jay on jokseenkin samalla apajalla, vain muutaman vuoden liian myöhään. Joka tuutista on tuupattu kasarivaikutteita jo usean vuoden ajan,
joten eiköhän olisi jo aika keksiä vaihteeksi jotakin uutta. Toivoa toki
sopii, että Jay-Jay Johanson ei jäisi kuitenkaan unholaan, sillä kaverilla on
mukavan pehmeä ja persoonallinen lauluääni, ja potentiaalia vaikka mihin.
Kunhan kaveri vain uskaltaisi siirtyä eteenpäin.
Jarkko Rotstén for smackthejack.net
Photo's Copyright By EMI 2005 |
