 Sieluttomat, tekin menitte sitten mukaan tähän rahasammon paristonsäästöohjelmaan? Ja vielä tällaisella uudemman materiaalin kokoelmalla... Ei hyvää tiedä tämä! Vaikka en tosissani olekaan, moni, omasta mielestään "todellinen" YUP-fani, puritaani, viimeistään nyt juuri tätä mieltä on. Vaan saanen avata teidänkin silmänne, rakkaat tuntemattomat. Joskus n-vuotta sitten, 1987-1988, aloitti urakkansa maailmanmuuttajina nippu poikia soittaen sokkeloista musiikkia nimen "Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit" -alla. Hardcoresta on, ja onneksi, päästy koukeroisen matkan kautta nykyiseen, ajoittain jopa sulosointuiseen, tulkintaan. Kehitys on hionut rosoisesta semi-punk-yhtyeestä timantin suomalaisen rock-musiikin kruunuun. Kehitys on myös muuttanut musiikillista antia, joidenkin mielestä helpommin sulatettavaan suuntaan. Mutta mitä vikaa kyseisessä on? Ajatelkaa vaikka, että kun lapset eivät enää lue kirjoja, kannattaa piirtää sarjakuva, jossa on sanomaa, se on parasta propagandaa...
"Helppoa kuunneltavaa" on yllättävän tasainen levy, ottaen huomioon, että se sisältää kappaleita aina 90-luvun alun riffihirmuista milleniumin jälkeiseen seestyneempään tuotantoon. Ja vaikkakin ensimmäisenä tulikin mieleeni, että miksei tässä ole "Turpasaunaa", niin eipä moinen haittaakaan. Itseasiassa se olisi ollut sangen irtonainen pala. Ykköslevyn aloitusraidan, "Daavidin Fuzzin", mukava takominen saa heti fiiliksen nousemaan. "Minä olen myyrä" jotenkin tuntuu oudolta... Jaha, tämä onkin se EP-versio, ei siis sama, joka on julkaistu "Toppatakkeja ja Toledon terästä"-levyllä. Ja jos joku uudempaan YUP:n tuotantoon tottunut ei tässä vaiheessa vielä hämmästy, niin neljäs euroviisu nimeltään "Homo sapiens" ja heti perään tuleva valssi "Alla jalavapuun" viimeistään saavat hämmästymään. Kerrassaan mainiota... Ensimmäinen levy päättelee itsensä jo sovinnaisempaan, joskin hyvin kantaaottavaan, tuotantoon. Toinen levy onkin sitten jo verrattain helppoa sulatettavaa, musiikillisesti. Koukuista on tässä vaiheessa jo luovuttu, mutta sanoituksista vastaava Jarkko Martikainen silti puukottaa aivokurkiaista mukavasti. "Pohjaton säkki" on yksi sanoituksen helmiä. Pian tämän jälkeen tuleekin nippu radiotaajuuksilla notkuneita hittejä, joiden perään täräytetään muutama aivan uusikin biisi. Ihan kuin tämä levy olisi tehty sivistämään ihmistä, osoittamaan, että on olemassa muutakin musiikkia, kuin Robbie Williams...
YUP on vaikuttanut rocksceneen positiivisesti. Se on aina ollut kieroutunutta, lyyrisesti haastavaa, musiikkia. Se on kokoelmansa ansainnut. Juuri tällaisen kokoelman, joka parhaiten tuo esille sen kritiikin, jota bändi tahtoo tuoda esille ympäröivästä maailmasta. Kansilehden teksteissä Jarkko ja Valtteri vielä kertovat kokoelman biiseistä, vastaten kysymyksiin "miksi" ja "miten". DVD:tä tässä jääkin odottelemaan.. Vain yksi kappale omasta mielestäni kuitenkin puuttuu, sen ollessa yksi YUP:n, ja samalla suomalaisen rockmusiikin, parhaimmistoa: "Kaikki on hyvin".
Jari Järvi for smackthejack
Photo's copyright by Universal Music, 2004 |
