Jälleenhän se selviää, ettei siellä Venäjällä hyvin mene, kun on Putin ja kaikki sekä muutenkin noin ja näin tai toisinpäin. Tällä kertaa itänaapurin tilasta narisee Ari Matikaisen ohjaamassa dokumentissa venäläinen kirjailija ja toisinajattelija Viktor Jerofejev.

Jerofejev eleli Neuvostoliiton aikoina varsin etuoikeutettua elämää: hänen isänsä toimi tulkkina Stalinille ja nousi korkealle diplomaattien hierarkiassa; perhe vietti vuosia muun muassa Pariisissa. Huonostihan isä-Jerofejevin urahaaveille sitten kuitenkin kävi, kun poika Viktor alkoi aukoa päätään.

Matikaisen elokuvassa Viktor on itsekin jo liki seitsemänkymppinen. Isäkin nähdään, mutta vasta tämän kuoleman jälkeen Viktor väittää tämän hyväksyneen poikansa puuhat. Kritiikkiä nyky-Venäjää vastaan esitetään, mutta vähän hämmentävästikin Jerofejev pitää Putinia siltikin ihan hyvänä johtajana. Ilman häntä äärioikeisto saattaisi ruveta riekkumaan ihan tosissaan.

Koskettavinta elokuvassa on silti se suhde siihen ikuiseen Äiti-Venäjään: sen isiukkelin, joka Äidin kanssa sänkyyn menee, täytyy olla aivan erityinen. Tsaari sitten kuitenkin? Varsin loivasti toisinajattelee Viktor-poika.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Atlantic, 2012