Alister Griersonin ohjaama Sanctum 3D kertoo ikävällä tavalla pieleen menevästä vedenalaisen luolaston tutkimuksesta. Labyrinttimaista onkalostoa kartoittavan retkikunnan pomona häärii Frank (Richard Oxburgh). Mukana reissussa ovat myös mm. hänen vastentahtoinen poikansa Josh (Rhys Wakefield), retken rahoittaja Carl (Ioan Gruffud) ja hänen naisystävänsä Victoria (Alice Parkinson). Sadekausi yllättää retkueen, ja he jäävät vähin varustein loukkuun luoliin. Pelastautumiseksi olisi jotenkin suunnistettava luolasokkelon läpi merelle. Klaustrofobisen ahtaita paikkoja riittää, ja ryhmän sisäiset jännitteet kasvavat. Kato eksyneiden keskuudessa käy tappavan tasaisesti.

Melkoisen pitkään Sanctumin tekijöiltä menee päästä asiaan, ja sitten vierähtää vielä tovi poikineen ennen kuin saadaan päätettyä, mikä se asia varsinaisesti on. Löytyyhän sitä sitten lopulta sanottavaa vaikeasta isä-poika suhteesta liki klassisen Oidipus-tarinan tyyliin: alistettu Josh löytää itsestään vielä isäänsäkin kovemman karjun..

Kerrankin voi sanoa, että kolmiulotteisessa kuvaamisessa on jotain tolkkua: helpot säikkyjippoilut on lähes kokonaan jätetty omaan arvoonsa, ja yleensäkin 3D:tä on käytetty liki minimalistisesti tuomaan syvyyttä ja tunnelmaa ahtaisiin paikkoihin. No, tuottajaportaasta löytyykin sellainen veden kanssa lutraamisen ja 3D:n erikoismies kuin James Cameron. Sanctum onnistuu pitämään katsojan pihdeissään keskiketterästi.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Universal, 2011