Dominic Senan ohjaamassa Mustassa noidassa seikkaillaan keskiajalla. Kaksi ritaria, Behmen (Nicholas Cage) ja Felson (Ron Perlman) kyllästyvät ristiretkeilyyn, kun pitäisi alkaa tappaa naisia ja lapsia. Kotimatkallaan käpykaartilaiset saapuvat ruton riivaamaan kaupunkiin; noitahan se tietty on hipiälle kauheita aiheuttavan taudin vikapää. Behmen ja Felson joutuvat vielä tekemään sen iänikuisen viimeisen tehtävän: viemään noidaksi valikoituneen nuoren naisen (Claire Foy) syrjäiseen luostariin tuomittavaksi. Matka on vaaroja täynnä, ja lopussa pitäisi vielä hoitaa inha demonikin pois kulusta.

Kyllä nyt on unohtunut ristiretkeilijöiltä eväät kotiin. Musta noita on kokonaisuudessaan ohut kuin öylätti. Jänniä paikkoja kyllä riittää, mutta myös outoa tyhjäkäyntiä ja tyhjäpäistä höpinää, mikä puolitoistatuntiselle elokuvalle on jo saavutus. Erikoistehosteetkin ovat korkeintaan keskinkertaisia. Erityisesti rasittaa elokuvan perimmäinen epäuskottavuus: niin kuin muka kaksi paatunutta tappajaa näkisi yhtäkkiä valon. Tilannetta ei yhtään paranna sankarikaksikko: Cage on tavalliseen tapaansa kuin uitettu koira, Perlman sinänsä nappivalinta aina kun tarvitaan tosissaan karua äijää, nyt hän tyytyy tekemään pelkästään minimimäärän töitä. Ihan tuntuu kuin hän olisi vain sattumalta päätynyt notkuilemaan kuvauspaikoille. Hieman plussaa tulee vähän tyypillisestä Hollywood-elokuvasta poikkeavasta loppuratkaisusta.

Vesa Skaffari for smackthejack

Photo’s Copyright by Nordisk Film, 2010