Tyttö ja kettu on elämyksellinen elokuva. Se yhdistää hienosti etevän luontokuvauksen opettavaiseen tarinaan. Elokuva eroaa suomalaisesta Poika ja Ilves-elokuvasta siinä, että tässä tuotoksessa äänet ja lähikuvat tuovat tunnun siitä kuin olisi itsekin metsässä. Äänimaailma on todella eläväistä korostaen eläinten ääntelehtimistä. Elokuva on täydellisten kultaisen leikkauksen oppien mukaan aseteltuja kuvia melkein siirappimaisuuteen asti. Särmää tuo villin luonnon korostaminen sekä sen kesyttämättömyyden.
Tyttö kohtaa villin ketun koulumatkallaan ja tämä lumoaa hänet heti. Tyttö sukeltaa yhdessä ketun kanssa kuin salaiseen maailmaan, jonne aikuisilla ei ole asiaa. Ohjaaja Luc Jacquet osaa maalailla kauniisti elokuvan kielellä ja elokuva avaakin koko metsän taianomaiseksi paikaksi. Yötä kuvaava kohta on hienoa nähtävää. Silloin metsän villiys tulee erityisesti esille. Elokuvan koko rytmitys on hidas paitsi eläinten takaa-ajokohtauksissa. Mihinkään ei ole kiire.
Elokuva ei ole Pingviinien matkan tasoinen hieno teos, joka on myös tämän ohjaajan upea tekele. Molemmat kuitenkin korostavat hienosti luonnon ainutlaatuisuutta. Erikoistekniikka pääsee jälleen kerran oikeuksiinsa. Välillä todellakin miettii sitä, että miten elokuva on oikein pystytty tekemään. Elokuvassa ollaan jopa ketun pesässä. Tyttö ja kettu on lasten satu ja fantasia ja kerrassaan upeasti toteutettu sellainen. Elokuva ylistää luontoa ja kuin huomaamatta sen suojelua.
Elokuva pystyy olemaan todellinen lapsen ajatusmaailmaan sukeltava mielikuvituksellinen matka. Luonto kaikkine äänineen on kerrassaan lumoava. Siinä ihmetellään luontoa luonnon keskellä. Jätetään arvoitukseksi se seikka, miten tyttö onnistuu kesyttämään villin ketun kuten koiran.
Sari Rivinen for smackthejack.net
Photo´s copyrights by Cinema Mondo, 2008
|
