Elokuun alussa vuonna 2008 maailman huomio on keskittynyt tuleviin Pekingin olympialaisiin. Samaan aikaan Venäjän ja Georgian välille on syntymässä viiden päivän ajan kestävä ”pikasota”, joka jää urheilujuhlallisuuksien varjoon. Tämä elokuva kertoo tarinan kovissa tilanteissa olleista sotareporttereista. Thomas Anders (Rubert Friend) on traumaattisen Irakin keikan jälkeen totaalisen rikki. Hänen kollegansa Dutchman (Val Kilmer) kertoo, että Georgiassa alkaa tapahtua ja Thomasin pitäisi olla mukana tapahtumien keskipisteessä. Paikalla odottaa kuvaaja Sebastian (Richard Coyle), joka tallentaa järkyttävät tapahtumat ja piilottaa muistikortin, etteivät venäläiset löydä todistusaineistoa. Venäläisten psykona toimii ammattitappaja Danill (Mikko Nousiainen), jolle mikään ei ole pyhää. Ja presidentti Mikhail Saakashvili (Andy Garcia) odottelee lännen tukea ja todellisten tapahtumien uutisointia länsimediassa.



Toimintaelokuvilla maineensa luonut Harlin hoitaa toiminnalliset kohtaukset tässäkin elokuvassa mallikkaasti, mutta draamapuoli onkin sitten toinen asia. Se ei ole koskaan hänen vahvimpia puoliaan ollut, mutta tässä elokuvassa se tökkii todella pahasti. Eikä syy ole pelkästään Harlinin, vaan käsikirjoituksen. Hahmot ovat lähes teflonpintaisia, niihin ei voi kunnolla samaistua ja dialogi on suorastaan töksähtelevää äänisontaa.

Ei niin huonoa, ettei löytyisi jotain hyvääkin. Visuaalisesti elokuva näyttää paikoitellen hyvinkin realistiselta sodan kuvaukselta, ellei lasketa jenkkielokuville tyypillisiä massiivisia räjähdyksiä. Toinen plussapiste menee Mikko Nousiaiselle, joka vetää mainion roolisuorituksen psykopaattisena ammattitappajana. Muuten elokuva jää melko mitäänsanomattomaksi tekeleeksi.

Jukka L. Savolainen for smackthejack.net

Photo's copyright by Atlantic Film, 2012