Gereon Wetzelin dokumenttielokuva tarkkailee El Bullin vaiheita ideoinnista avajaisiin saakka. Suunnittelu on tutkimustyötä parhaimmillaan: vakuumikeittimet laulavat ja molekyyleistä otetaan mittaa. Kaikki ruokakokeilut valokuvataan ja niistä laaditaan kattavat raportit johtajalle luettavaksi. Laboratoriossa häärivät miehet (paino sanalla miehet, naisia ei juuri elokuvassa näy) suhtautuvat pikkuriikkisiin annoksiinsa äärimmäisellä pieteetillä, paikoin öljyn ja jään maistelu vaikuttaa jopa humoristisen vakavalta hommalta. Tekijöiden tarkoitus ei ole vain tuottaa asiakkaille makunautintoja, vaan myös ihmetystä siitä, kuinka monimutkaisesti annos on valmistettu.

El Bulliin tullaan syömään parhaimmillaan 35 annosta kerralla, joten kaiken on sujuttava nopeasti ja täydellisesti. Aukioloaikoina menu vaihtuu viikoittain, mikä edellyttää henkilökunnan ripeää sopeutumista muuttuviin tilanteisiin. Hutiloinnit eivät kuulu El Bullin pirtaan, minkä Adrià tekeekin työntekijöilleen harvinaisen selväksi. Kunnianhimo ja tinkimättömyys ovat varmasti syitä ravintolan sekä sen vetäjän menestyksen takana.

Dokumentissa päähenkilöitä ei päästetä puhumaan suoraan kameralle, mikä on hieman harmillista. Adriàn ajatuksia ruoanvalmistuksesta ja ravintolan pyörittämisestä olisi mieluusti kuullut lisääkin. Usein ruokaohjelmien katselu herättää äkillisen halun rynnätä jääkaapille, mutta jostain syystä El Bulli - Cooking in Progress ei tee nälkäiseksi. Ehkäpä ruoasta on tehty jo liian älykköjen laji. Vaikka El Bullilla ei ole mitään tekemistä perinteisen ruoanlaiton kanssa, sen taiteellista työtä on pakko arvostaa. Ei lisämateriaalia.

Sini Kukkonen for smackthejack.net

Photo’s copyright by Warner Bros. Entertainment, Inc., 2012.